Volvo-Penta MD2040 /MS25SR moottori/purjevetolaite, joka veneeseen on asennettu, on nyt muistellen aiheuttanut jonkin sortin harmia joka kausi. Perusmoottori 'japanin perkins' on varmaankin terve konstruktio, mutta V-P:n marinointiromppeet ympärillä jättävät toivomisen varaa.

Kone on ylipäätänsä veneeseen tehonsa ja kokonsakin puolesta numeroa liian iso; esim. 30 hv V-P riittäisi hyvin Itämeren oloihin ja olisi 50 kg kevyempikin.

Pakoputken asennusvirhe:

Kansiremontin aivan aluksi aiheuttanut pakoputken asennusvirhe oli asentajafirman moka: Moottorin vaihdossa aikaisemmin oli märän pakoputken vedenerottaja-äänenvaimennin jätetty uuteen moottoriin nähden liian ylös ja pakoletku lotkolleen: paapurin halssin kallistuksilla valui merivettä takaisin koneeseen arvattavin seurauksin. Moottoriremontin yhteydessä siirsin äänenvaimentajaa niin alas kuin sen kohtuudella sai, ja asensin pakosarjaan 'riserin', pykälänmerkin muotoisen mutkan, jolla pakokanavan ylin kohta nousi 20 cm korkeammalle. Nyt vesi valuu äänenvaimentajaan mutta ei takaisinpäin kummallakaan halssilla.

Pakoputken riseria asennettaessa kaikki kiinnityspulttien kierteet kannessa korkkasivat: huonot kierteet huonossa pataraudassa, nyt helicoilattu.

Lämmönvaihtimen vuodot:

Moottorin merivesilämmönvaihtimen mitoitus ja  asennus letkunkiristimien ja 'kumihatun' avulla on onneton suunnitteluratkaisu:  kun kierroksia on yli 2000 rpm, pakkosyöttää merivesipumpun impelleri jo enemmän vettä kuin lämmönvaihtimen pillit jaksavat päästää läpi, ja kun paine kasvaa, vuotaa letkuliittimellä kiristetty kumihattu merivettä moottorin glykoolitilaan ja glykoolit ruiskivat pilssiin. Lämmönvaihtimen pillit tai merivesipumppu on mitoitettu väärin. Kun ei yli 2000 rpm kierroksia voikaan käyttää, 40 hv koneesta on tullut 20 hv kone. Moisesta rakenteesta onkin luovuttu V-P:n uudemmissa malleissa.

Purjevetolaitteen vuodot:

Purjevetolaitteen öljy oli sameaa joka syksy. Potkurinakselin stefan vaihto ei auttanut. Asia korjautui hetkeksi päätiivisteen vaihdon yhteydessä, kun vetolaitteen sauma-kohdassa olevaan vesi- ja öljytilan väliseen O-rengastiivisteeseen laitettiin lisäavuksi palko tiivisteainetta ja liitos kiristettiin kunnolla. Eli asennusvirhe sekin.

Taittolapapotkurin tärinät:

Taittolapapotkurin navan akselinkiinnityspoorit kuluivat sileiksi 6 kesässä; olisi pitänyt heti uskoa, että jokin siellä viipotti. Uudessa navassa ( "500 €, kiitos" ) potkurinlavat vuorostaan ravistelivat nivelensä väljiksi 3 kesässä. Potkurin rakenteen ja heikohkon materiaalin vuoksi sille ei tahtonut löytyä korjaajaa; uuden kyllä saisi ostaa. Matin Auto Järvenpäässä sitten teki ylikokotapit potkurinlavoille kohtuuhinnalla.

Vaihdoin nyt alapäässä potkuriakselin laakerit ja stefat. Seuraavana syksynä otin vetolaitteen ulos, ja Matin Auto painoi prässillä yli 1mm käyräksi osoittautuneen potkurinakseli-nysän oikoiseksi (oli vissiin joku nostanut liinalla potkurin alta koko venettä..). Katsottiin taas yksi kesä:  tärinät ainakin loppuivat, ja syksyllä tarkistettaessa öljykin oli vedetöntä.